...Ennen loppumista #maitojuna

Noniin, olen nyt kotiutunut Juvalle. Kuten aikaisemmin mainitsin, pyöräretki jäi tosiaan tekemättä. Mutta ehkä ihan hyvä näin, koska sain ihan mielenkiintoisen työpaikan Suomesta sopivasti toukokuun alkuun.

Loppujen lopuksi sain kaikki kurssit kunnialla päätökseen. Ehkä vähän liiankin kunnialla, sillä heikoin arvosana kursseista oli A. Tästä voimme tulkita että opiskelin aivan liikaa, mutta minkäs sitä itselleen mahtaa. Vielä olisi jäljellä näiden opintojen hyväksyttäminen LUT:lla, ja sitten voi odotella kutsua valmistumistilaisuuteen. Jos joku olisi 2012 kysynyt, että miltä kuulostaa viisi vuotta, kaksi vaihtoreissua ja yksi kv-harjoittelu myöhemmin KTM-tutkinnon hakeminen, niin olisin varmaan sanonut että hullujen hommaa. Tulipahan tehtyä.

Otin loppukokeiden aikaisen luennottoman ajan aika iisisti. Kävin tekemässä tuttavuutta mm. paikalliseen jäätelömeijeriin nimeltään Moo Moo's. Aivan huikeaa tavaraa, ja sopivasti sattui olemaan vielä yksi kevään lämpimimmistä päivistä vierailun aikana. Myös brändille täydet pisteet.

Best brand ever. #moomoos

Henkilön Antti Lipsanen (@napojenkettu) jakama julkaisu 16. 04ta 2017 klo 10.01 PDT

Nähtävästi myös Suomessa otsikoihin päässeitä jäävuoria en valitettavasti itse ehtinyt nähdä, sillä minun olisi pitänyt niitä varten hilata itseni ihan kunnon automatkan päähän. Näin kuitenkin vähän pienemmän tapauksen Cape Spearin edustalla, kun kävimme kavereiden kanssa katselemassa tuulen rannikolle tuomia jäälauttamuodostelmia. Erittäin hienoja tuollaiset reippaasti pakettiautoa isommat jäälohkareet paiskomassa toisiaan rantakiviin, ja huikeaa väriloistoa.

That #ice though. My new favourite colour right there.

Henkilön Antti Lipsanen (@napojenkettu) jakama julkaisu 16. 04ta 2017 klo 12.25 PDT

Lopuksi täytyy sanoa Newfoundlandiä matka- tai vaihtokohteeksi harkitsevalle, että paikalliset ovat kyllä aivan pirun ystävällistä porukkaa. Kun valmistauduin kotimatkaan, kävin paketoimassa polkupyörän pahvilaatikkoon. Laatikko oli sitten sen verran iso, että sitä ei ihan helpolla kannettukaan, ja pihinä kaverina halusin säästää kympin, ja kantaa koko lootan kämpälle vähän yli 1,5km päästä. Noin kolmanneksen matkasta ähisseenä ohitseni ajaa punainen lava-auto, jonka kuski huikkaa, että laita loota lavalle. Otin avun vastaan, vaikka aika itsepäinen normaalisti olenkin. Arvostin.

Vinkkinä fiksummille: pyörän kuljettaminen kolme kertaa check-inin läpi ei ole hauskaa. Myös: 3 tunnin odotukset yksin kauhean kamamäärän kanssa kentällä voivat olla aika tuskaa. Myös: Kindle app on ehkä paras keksintö ikinä.

Vähiin käy...

Ne on loppu nyt. Nimittäin luennot. 05.04. oli paikallinen viimeinen luentopäivä, joten armoton loppukokeiden aika on alkanut, ja kestää 20.04. asti. Paitsi että omalla kohdalla se ei ole loppujen lopuksi kovin armoton, sillä ensimmäinen loppukoe on jo klaarattu, ja kahden muun loppukokeen välissä on viikko aikaa päntätä tarvittaessa.

Koulujutuissa ei ole tullut kohdattua mitään sen kummempaa tai ihmeellistä. Vaikeammat kurssit olivat loppuun asti vähän vaikeampia, helpommatkin pääsivät loppua kohden vähän hankaloitumaan. Koska kuvat on kivoja, niin tässä kuva meidän sosiologian ryhmäprojektista. Kuvassa siis futuristinen anti-surveillance -härpäke. Jep.

This is our group project, #sociology is officially weird. #portable #privacy

Henkilön Antti Lipsanen (@napojenkettu) jakama julkaisu 29. 03ta 2017 klo 14.54 PDT

Käytiin tosiaan katsomassa paikallinen jääkiekkomatsi, ja tunnelma areenalla oli yllättävän kova. Varsinkin viereisen katsomo-osion 10-vuotiaat fanit jaksoivat huutaa IceCapsien puolesta ihan koko matsin ajan. IceCaps vei matsin dramaattisella 3-2 osumalla kun kolmatta erää oli pelaamatta enää 15 sekuntia. Talk about timing. IceCapsin rivistössä loistivat erityisesti maalivahti Charlie Lindgren, sekä ruotsalaiset hyökkääjät Max Friberg ja Jacob de la Rose, jolla on mahdollisesti ruotsalaisin sukunimi ikinä. Nikita Scherbak saa plussan röyhkeimmästä kynästä. Tässä hassutteluvideo lämmittelyistä:

Joko kohta pelataan? #goicecapsgo

Henkilön Antti Lipsanen (@napojenkettu) jakama julkaisu 25. 03ta 2017 klo 11.38 PDT

Sitten mielenkiintoisempiin asioihin: pyöräreissu on peruttu. Tästä käy kiittäminen lipsasantin ihan omaa idiotismia. En nimittäin ollut ottanut huomioon reissua suunnitellessa, että Suomen tullia varmastikin kiinnostaa polkupyörän maahantuonti, ja semmoisista joutuu maksamaan kaikenlaista. Ei tullut mieleen, koska EU. Tämä tosiasia tuhoaa suunnitellun budjetina aika urakalla. No, pitää keksiä jotain yhtä hullua tekemistä sitten kotimaan kamaralla, ja kesäkuun road trip toteutuu joka tapauksessa eli ei tässä nyt aivan reissutta tarvitse olla. Huonona juttuna onkin sitten se, että stressaan ihan täysillä työnhausta. Mutta eiköhän sekin jotenkin lutviudu.

Parasta reissussa tähän mennessä: läskipyörän kanssa eksyminen. Heikointa reissussa: minun kyky vastustaa jäätelöä.

PS. mie tuun kottiin 22. päivä jo!

Tämmönen päivityshomma

No niinhän siinä pääsi taas käymään että blogin päivittämiselle on jäänyt vähänlaisesti aikaa, mutta koitetaanpa korjata asiaa.

Helmikuun lopulla oli siis tosiaan viikon verran luennotonta aikaa (siis melkein kuukausi sitten. Mihin katosi tämä aika, kysyn.). Tuolle viikolle koitin mahduttaa mahdollisimman paljon halpoja ja hauskoja aktiviteetteja, kuten töiden hakemista ja pyöräilemistä, koska päätin säästää rahoja myöhempään käyttöön. Kuitenkin ko. viikon alkupuoli meni taas lumimyrskyn takia vähän sivu suun, ja työnhausta ulkomailta käsin jäi lähinnä kitkerä jälkimaku suuhun bumerangina takaisin tulevien hakemusten muodossa.

Luennottomalla viikolla paiskin tietysti myös kurssien erilaisten tehtävien kanssa, mutten lähellekään tarpeeksi, vaikka ajattelin, että teen jo vähän ylikin etukäteen. Jostain syystä kolmella neljästä kurssista ollaan yhtäkkiä tajuttu, että hei, tässähän loppuu lukukausi kohta ja kaikki nämä tehtävät ja kokeet pitäisi pitää. Eli luennottoman viikon jälkeen tahti on kiihtynyt lähes kaksinkertaiseksi verrattuna aikaisempaan. Ei siinä mitään, opiskelemaanhan tänne tultiin.

Kurssien välikokeista on myös tullut saatua tähän mennessä ihan hyviä arvosanoja, mikä lupaa hyvää loppukokeita ajatellen. Vain yhdellä kurssilla loppukoe on yli 50% kurssin arvosanasta, joten mitään ultimaattista finals week -stressiä ei tarvinne huhtikuussa käynnistää. Sen sijaan aikaa voi käyttää uhkaavasti lähestyvän pyöräreissun suunnittelemiseen.

Opiskelun ulkopuolinen toiminta on sisältänyt suuret määrät pyörän polkemista, ja pientä lähialueilla matkailua paikallisen tuttavan avustuksella. Tässä esimerkiksi komeus nimeltään Cape Spear, Pohjois-Amerikan itäisin piste. Tämän lähemmäksi kotia on vaikea päästä veneettä tai lentämättä.

The easternmost point in North America #thatfog

Henkilön Antti Lipsanen (@napojenkettu) jakama julkaisu 20. 02ta 2017 klo 18.05 PST

Lisäksi tuli vihdoin hankittua liput paikallisen AHL-joukkueen matsiin. Tätä varten kävi matka urheiluliikkeeseen, jossa oli alennuksessa Ice Capsin pelipaitoja, ja myös riittävän retro Oilersin fanihuppari #99 selässä. On lämmin, 5/5. Matsiin pääsee tässä tulevalla viikolla, vihdoin ja viimein.

Opintotuet tuli, opintotuet meni. #darrahuppari #icecaps #oilers

Henkilön Antti Lipsanen (@napojenkettu) jakama julkaisu 7. 03ta 2017 klo 18.07 PST

Tämän viikon melko rajujen opiskelurutistusten jälkeen ehdin myös nautiskelemaan maailman kolmanneksi irlantilaisimmassa paikassa myös St Patrick's Daystä vihreän oluen merkeissä lähipubissa. Eli ihan hyvin täällä kai pyyhkii.

This is not normal, by

Henkilön Antti Lipsanen (@napojenkettu) jakama julkaisu 17. 03ta 2017 klo 13.18 PDT

Lopuksi: Parasta reissussa tähän mennessä se kun proffa antaa palautetta, että "your intelligence is notable", mikä on ehkä kaunein asia mitä minulle on koskaan sanottu (kiittelin tietysti näillä sanoilla, johon proffa vastasi että elämäni mahtaa olla surullista.) Heikointa reissussa tähän mennessä: 130km/h tuulenpuuskat pistää tampereen sekaisin.

Väliaikatiedote

Hyvää iltaa, arvon lukija.

Kerron sinulle taas pari asiaa aloittaen koulujutuista.

Kaikki kurssit alkavat lähestyä midterm-kautta, joka polkaistiin käyntiin ohjelmoinnin kurssin tentillä. Tämän tentin paino loppuarvosanassa on vain 10%, eli stressitasot eivät päätä huimanneet, eikä tentin vaatimustasokaan ollut mitään aivan kauheaa. Mutta minulla on tällä hetkellä vahva usko siihen, että päädyn oppimaan oikeasti uusiakin työkaluja Pythonin käyttöön, sillä kurssilla on näin ensimmäisen kuukauden aikana käyty hyvin lailla sama määrä asiaa kuin LUT:n peruskurssilla kahdessa kuukaudessa.

Seuraavat välitentit ovatkin sitten vähän erikoisempia tapauksia: sosiologian kurssin tentti on "take home exam", eli lista kysymyksiä joihin saat vastailla kotisi rauhassa. Tentti käsittelee luennoilla käytyjä asioita ja lisäksi siinä on kerrottava itse tehdystä kokeellisesta tutkimuksesta, jossa on tarkoitus rikkoa jotakin teknologiaan liittyvää normia ja analysoida sitten kokeen tuloksia. Tietotekniikan nettikurssin välitentti teki tietysti hauskat, ja se järjestetään yliopiston tietokonelabrassa lauantai-iltana, koska miksipä ei.

Koska opiskelu on vaan kokopäiväistä ja rankkaa, niin se laittaa joskus stressaamaan. Tästä syystä olen ravannut tietenkin elottoman rakkauteni kohteen kanssa paikallisen puiston jokaisen kolkan kohtapuoliin läpi. Ja keskustan nähtävyyksistä tärkeimmät on tullut katsastettua. We have a picture.

Näkymää Signal Hilliltä w/ pyörä

Tässä hökkelissä sijaitsi Pohjois-Amerikan ensimmäinen lennätin

Tommonen kylä

Tässä myös tyhmiä videoita joista saan valituksia, koska elämälläni ei ole muuta sisältöä.

Täällä siis asiat rullaa aivan mallikkaasti. Helmikuun loppupuolella on paikallinen luennoton viikko, joten siihen väliin pitäisi kyllä keksiä jonkinlaista reissua jonnekin, mutta saa nähdä mitä tulee keksittyä.

PS. parasta reissussa tähän mennessä tangon kautta ympäri turvalleen (4/5 naama). Heikointa reissussa tähän mennessä kämpän ikkunan eristeet (0/5)

Kuka muka käyttää jalkakäytäviä?

Hei ihminen!

Kanadassa hommat rullaa ihan mallikkaasti. Aloitetaan tällä kertaa kouluhommilla.

Kurssit ja niiden suorittaminen alkaa sujua jo rutiinilla. Kuten aikaisemmin mainitsin, käyn täällä neljä kurssia á 6 opintopistettä per kurssi. Kursseilla on kuitenkin pieniä eroavaisuuksia sen suhteen, miten nämä opintopisteet ansaitaan. Esimerkiksi ohjelmointikurssilla on vain kaksi lyhyttä luentoa viikossa, yksi kolmen tunnin harjoitusryhmä, jonka päätteeksi quiz, jotka vaikuttavat loppuarvosanaan. Sosiologian kurssilla taas on kaksi pitempää luentoa, joka luentoa varten luettavat artikkelit, joista tehty raportti vaikuttaa loppuarvosanaan, sekä ryhmätyö. Kotoisaan systeemiin verrattuna huomattavin eroavaisuus onkin se, että täällä luennolle osallistuminen ja päivittäisten/viikottaisten tehtävien tekeminen on huomattavan tärkeässä asemassa kurssien suorittamisen suhteen. Akateeminen vapaus on tavallaan täälläkin olemassa, mutta jos sitä tulkitsee sillä tavoin ettei käy luennoilla vaan opiskelee kotona, tippuu arvosanoista jo lähtökohtaisesti aika iso osa pois. Eli valitettavasti isommat reissaamiset täällä voi unohtaa.

Sitten hauskempiin asioihin. Mie ostin pyörän :3 Marssin tietämättömyyteni kanssa paikalliseen pyöräkauppaan, ja ilmoitin kovaan ääneen, että fatbike hetimullenyt. Seuraavan puolen tunnin aikana vertailtiin malleja ja mietittiin tarpeita, ja päädyin tuhlaamaan säästöni ihan hyvässä alennuksessa olleeseen Specialized Fatboy SE:hen. Olen nyt siis köyhä, mutta onnellinen punaisen paholaisen omistaja. Pyöräilykelit ja vapaat hetket ovat osuneet yksiin jo useampaan otteeseen, ja paikallisen puiston reitit alkavat olla jo melko lailla koluttu. Tässä tämmönen hassu video kun lähdin ajamaan täysin jäätyneelle reitille tietämättä mitä sieltä tulee vastaan.

Tästäkin kaatumisesta huolimatta en ole nauttinut mistään urheilusta näin paljoa ihan vähään aikaan. Tähän mennessä ostos on tuntunut ehdottoman kannattavalta, ja pitempien reissujen suunnittelu on kovassa vauhdissa.

Tänä viikonloppuna olikin sitten tarkoitus hankkiutua jo katselemaan enemmän paikallisia nähtävyyksiä, mutta perjantain ja lauantain välisenä yönä lumimyrsky laittoi Tampereen sekaisin siihen malliin, että koko kylä oli aivan seis noin vuorokauden. Muutama kauppa pysyi auki, mutta suurin osa yliopistosta pysyi kiinni koko lauantain. Tavallaan ihan ymmärrettävää, koska 30 senttiä uutta lunta ja erittäin navakka tuuli heittivät esimerkiksi meidän asuinrakennuksen ympärille reippaasti yli metrin kinokset. Tässä tämmönen hauska timelapse-video kun huoneeni ikkuna jäätyy yön aikana

Tästä lumimyrskystä ollaankin sitten koitettu toipua tämä viikonloppu, ja hauskana sivuhuomiona haluaisin sydämeni pohjasta kiittää niitä henkilöitä, jotka ajavat Suomessa kaduilta lumet raudanlujalla ammattitaidolla. Täällä nimittäin ei hommaa osata tai haluta osata: Lumet satoi lauantai-iltapäivään mennessä. KAIKKI jalkakäytävät oli auraamatta vielä sunnuntai-iltana. Autojen väylät oli aurattu, suolattu ja hyvä ettei harjattu puhtaiksi, jotta paikalliset kitka-einarit pääsevät autolla puistoon 500 metrin päähän laskemaan mäkeä. Suomalaiset teiden ja pihojen kunnossapidosta vastaavat ihmiset saavat tästä ikuisuuteen tulla piippaavine autoineen kolisuttelemaan ikkunani alle vaikka viideltä aamulla, en valita.

Kovaa peliä Bostonissa ja saapuminen Newfoundlandiin

Mitäs Bostonissa? No siis ensimmäinen päivä meni tosiaan lennosta ja aikaerosta toipumiseen. Ja vähän sen suunnittelemiseen, että mitä siellä ajallani tekisin.

Seuraavana päivänä olikin sitten ohjelmassa Freedom Trailin käveleminen (cue itsekseen hihitteleminen koska Fallout 4). Tämä oli viiltävästä tuulesta ja pikkupakkasesta huolimatta erittäin maukas kokemus. Aloitin homman osallistumalla ohjatulle kierrokselle Boston Commonista Faneuil Hallille asti. Kierroksen veti jossakin Bostonin paremmista opinahjoista opiskeleva nainen, joka oli työssään aivan huikea. Vaikka kierrettävät kohteet olivat epäkronologisessa järjestyksessä kierroksessa säilyi tietty tarinallisuus vetäjän avulla. Ohjatun kierroksen jälkeen marssin koko Freedom Trailin U.S.S. Constitutionille saakka. Kierroksen parasta antia oli vetäjän puntastic huumori. 4/5, tässä pari kuvaa.

Arvaa henkilö anatomisesti vähän turhankin tarkasti tehdyn metallihepan päällä ja saat pisteen.

Pakollinen fallos @ Bunker Hill.

Saapuminen keskustaan U.S.S. Constitutionin jälkeen.

 Freedom Trailin jälkeen iltaohjelmana oli Boston Celticsin ottelu Miami Heatiä vastaan. Tunnelma TD Gardenissa oli aika huikea piippuhyllyllä asti, kun Celticsin PG Isaiah Thomas nakkaili vaivaiset 52 pistettä sisään. Kaveri on yhtä pitkä kuin minä, eli suoritus on aikamoinen. Kokemuksena fanipipon ostamisen arvoinen.

Uudenvuodenaattona palasin TD Gardenin piippuhyllylle katsomaan Boston Bruinsin otteita Buffalo Sabresia vastaan. Odottaessani ottelun alkua totesin itselleni että onhan tämä aika siistiä. Ottelussa ei sinänsä ollut mitään kummallista, Rask päästi yhden, jossa merkittiin Rasse kakkossyöttäjäksi. Chara oli vieläkin järkäle hiekanjyvien keskellä. Hauska matsi, menisin uudestaan.

Vuoden ensimmäistä päivää juhlistin nukkumalla pitkälle päivään, ja marssimalla aivan liian pitkän kävelylenkin etsien hyvää paikkaa ottaa vähän maisemakuvaa. Tavoitteena oli eksyä semmoisen MIT-nimisen paikan luokse ja kuluttaa roskaruokaa. Onnistuin molemmissa tavoitteissa. Hissitytin itseni myös Prudential Centerin katolle katselemaan maisemia. Tässä pari räpsyä.

Tää on se joku oppilaitos.

Tuommonen on kylän keskusta pohjoisesta.

Tai tuommonen lännestä.

Jos olet joskus nähnyt elokuvan joka sijoittuu Bostoniin, niin jotain on tapahtunut Fenwayllä.

Ehdottomasti tärkeimpänä osana Bostoniin tutustumista oli tietenkin ruoka ja pikaruoka. Parhaan pikaruoan palkinnon vie ehdottomasti Shake Shack, kunniamaininta Jimmy John'sin ripeydelle. Paremman ruoan palkinnon vie ketjumesta Rock Bottom.

Mennäänpä sitten siihen opiskeluasiaan taas:

Jätin Bostonin taakseni 03.01. illalla, ja luennot MUN:llä alkoivat 05.01. Eli minulle jäi ruhtinaallinen yksi päivä aikaa hoitaa itselleni paikallinen opiskelijakortti, asunnon avain ja maksaa koko kevään asumiset. Ja tutustua vähän kampukseen että eksyisin oikeisiin saleihin.

<rant>Jos olisin ekaa kertaa vaihdossa, niin nyt saattaisin vähän avautua siitä, miten vaihtareiden opintojen aloittaminen on täällä hoidettu vrt. LUT:ssa. Mitään noista edellä mainitsemistani asioista ei nimittäin oltu mitenkään opastettu tekemään käytännössä. Tästä syystä aloitin asioiden hoitamisen marssimalla paikalliseen kv-toimistoon, mistä neuvottiin hakemaan ensin avainta asuntotoimistoon, mistä neuvottiin kirjakauppaan hakemaan ensin opiskelijakortti. Molemmat tiedot sain siis kyllä paikallisilta kysymällä, mutta ei ehkä olisi ollut hankalaa ilmoittaa tämä jossain infopaketissa, ettei olisi tarvinnut juosta ympäriinsä rinkan kanssa.</rant>

Asuntona toimii siis tosiaan kolmen (ei neljän) hengen solu, jossa asun kahden kanadalaisen kanssa. Asunto on hemmetin kylmä ja pieni ja ankea. Se kuuluu kaiketi asiaan.

Asunnon vuokran ja muut kustannukset, joita LUT:n vaihtosopimus ei kata (esim. verkkokurssien maksut) piti käydä hoitamassa käteisellä toimistossa X. Korttimaksu tai nettipankki eivät käyneet koska en omista kanadalaista pankkitiliä. Vaikka tämä on aika pieni kylä ja melko rauhallinen, niin hitusen kuumotti nostaa muutama tonni käteistä ja kuljettaa sitä ympäriinsä.

Kaikki kurssitkin ovat nyt alkaneet. Käyn nyt kolmea tietotekniikan kurssia, ja yhtä sosiologian kurssia. Näistä tietotekniikan kursseista kaksi on oikeasti uutta asiaa minulle (tietokantoja ja logiikkaa), ja yksi vaikuttaa LUT:n Ohjelmoinnin Perusteet -kurssia kertaavalta ja hiukan laajentavalta. Kaikilla kursseilla on erittäin paljon harjoituksia ja tehtäviä, jotka kaikki vaikuttavat arvosanaan. Eli duunia saa painaa varmasti ihan riittämiin.

Aikaisemmista huhuista poiketen luennot eivät kuitenkaan ole pakollisia, ainoastaan harjoitusryhmät ovat. Näitä harkkaryhmiä on kuitenkin 75% omasta lukujärjestyksestä, joten käytännössä laiskottelun makuun täällä ei tule pääsemään.

Koska nappasin tähän heti opiskelujen alkuun jonkintapaisen nuhakuumeen, en ole vielä tutustunut kaupunkiin tai muutenkaan tarjolla oleviin aktiviteetteihin suuresti. Liityin kuitenkin paikalliseen patikointi- ja eräilyryhmään, joka järjestää useampana viikonloppuna kaikenlaista mukavaa reippailua, mitä odotan innolla.



PS. sori Hai, en hommannut pyörää vielä koska oon lazy af.

Mie läksin, taas.

Hei ihmiset!

Otin taas harppauksen uusiin suuntimiin, ja pistän melkein perinteiseen tapaan taas tämmöisen blogin pystyyn koska a) tottakai teitä kiinnostaa, ja b) tämä korvaa kivasti erillisen matkaraportin tekemisen sitten myöhemmin. Disclaimer: jos sinusta joskus tuntuu siltä, että horisen sekavia livenä niin you ain't seen nothing yet. Ja teen kirovireitä. Sellaista on elämä.

Tällä kertaa suuntana on LUT:n vaihtopartneri Memorial University Newfoundland St. John's -nimisessä Turun kokoisessa kylässä Newfoundlandissä. Ja se on sitten Kanadassa, jos et tiennyt. Passiin leimoja, jee!

Reissu on nyt aluillaan, ja parhaillaan olen toipumassa noin 25 tunnin matkaamisesta hostellilla. Koska hostellin telkkarista tulee X-Men 3, on ihan hyvää aikaa pistää tekstiä tuuttiin. Aloitin matkani kohteeseen siis jo näin joulun välipäivinä, ja olen turisteilemassa Bostonissa viikon verran. Ohjelmaan kuuluu Celticsin ja Bruinsin matsit, joista Bruins vs. Sabres sopivasti uudenvuodenaattona, joten siellä saattaa olla railakasta. Tavoitteena myös tutustua Bostonin suureen määrään historiallisia kohteita malliin Freedom Trail ja kumppanit. Seuraavaan postaukseen voisin sitten ehkä keksiä pari kuvaakin jo tältä ekalta osiolta. Tässä teaseriksi pari tyyppiä sisällissodassa sotineiden muistomerkistä Boston Commonissa.

Emansipaatio syntyi näiden naamakarvojen avulla

Tammikuun ensimmäisellä viikolla alkavat jo luennot, joten siirtyminen saarelle tapahtuu vuoden vaihduttua. Kämpän yliopiston asuntolasta saan 4. päivä (neljän nuoren miehen soluasunto AI ETTÄ :3 terv. huono hajuaisti on siunaus). Luentoja on näillä näkymin viitenä päivänä viikossa muutamia tunteja, ja luennoilla on läsnäolopakko. Tämä voisi haitata, mutta onnekseni fiksuna kaverina olen varannut kurssit niin että luennot kestävät maksimissaan 4h päivässä taukoineen. Odotan siis oikeasti ihan innolla täysipäiväiseen opiskeluun paluuta, vaikka olihan meillä töissäkin kivaa (maksettu mainos).

Mitään suurempia reissuja Newfoundlandissä en ole vielä suunnitellut, mutta aikomuksena on ostaa fatbike ja ottaa viikonloppuisin lyhyitä reissuja lähialueille. Kai siellä jotakin tylsää nähtävää on.

Jos luet tätä "voisin lähteä itsekin" -fiiliksellä, niin sinulle tässä osio nimeltään "mitä tehdä ennen matkaan lähtöä ja mitä kannattaa huomioida":

- Sivuaineen suorittamisen suhteen ongelmalliseksi voi tulla kursseille osallistumisen rajoitukset. Itse tykittelen MUN:ssä tietotekniikan kursseja sivuaineen verran (näillä näkymin), mutta en saa osallistua toisen vuoden kursseille koska esitietovaatimukset puuttuvat, ja harrastuspohja ei kelvannut esitiedoksi. Ei siinä mitään, mutta kevätlukukaudella järjestetään vain rajallinen määrä ensimmäisen vuoden opiskelijalle soveltuvia tietotekniikan kursseja, joten kurssimäärät voivat jäädä pieniksi --> suosittelen jotain multi-disciplinary -ohjelmaa kuten vaikkapa viestintä. Toisaalta viestinnän kursseista songwriting-kurssin sisältö voi jäädä työelämämielessä vähän ohueksi, mutta kuka minä olen sinua tuomitsemaan.

- Edelliseen liittyen: MUN:n opintoneuvojat suosittelevat vain neljän kurssin käymistä lukukaudessa. Tästä saat itsellesi 24 op. Jos teet viisi, saat 30 op.

- Jaa sinä hait sinne ja tulit LUT:n valitsemaksi? Hyvä homma! Jos haluat helpottaa elämääsi, hae MUN:n opiskelija-asuntoloihin jo ennen kuin saat virallisen hyväksynnän MUN:stä. Näin voi tehdä, ja jos et sitten pääsekään, niin saat rahasi kyllä takaisin.

- Ennen matkaan lähtöä hommaa itsellesi tarvittavat maahantulodokumentit. Jos matkaat suoraan känädään, tarvitset ainakin eTA-dokumentit, kerron kyllä tässä myöhemmin, jos ilmaantuu jotakin muuta vielä. Jos matkaat känädään US of A:n kautta, niin tarvitset tietty myös Yhdysvaltain ESTA-dokumentin maahantuloa varten. Nämä kannattaa selvittää hyvin. Pro tip: varaa itsellesi jotain hyvää sporttiläppää maahantuloa varten: Bostonin kentällä rajaukko oli vähän kärtyllä päällä joskus 2200 paikallista aikaa, mutta ilme kirkastui heti kun juteltiin jääkiekosta ja Raskin edesottamuksista. 5/5 virkailija, would give fingerprints again.

- Muista tulostaa kaikki matkaan liittyvät lipukkeet. Itse sain kuumotus maximukset Lontoossa, kun virkailija kyselee että mites pitkään olet sitten Kanadassa. "No melkein viisi kuukautta." "No Mutta eihän se käy koska 90 päivää on maksimi ilman viisumia." "No mut meen opiskelemaan." "No näytä hyväksymiskirje sieltä yliopistosta." "No ei miulla semmosta ole kuin sähköpostissa." "No kaivapa se esille." "No ei oo nettiä", ja niin edelleen. Sain sen sitten näytettyä ja lennollekin pääsin, mutta ottakaa fiksummat opiksi.

- Ota osaa MUN:n mentor-ohjelmaan. Tavallaan tämä vastaan meikäläisten kv-tuutorointia, mutta erona on se, että sinulla on ihan oma henkilökohtainen ihminen siellä.

Lopuksi: Parasta reissussa tähän mennessä: MINÄ YMMÄRRÄN NÄIDEN KIELTÄ! Kahteen viimeisimpään reissuun verrattuna on vaan niin pirusti helpompaa kun voi ihan oikeasti kommunikoida lähes kenen tahansa kanssa lähes mistä vaan. Huonointa reissussa tähän mennessä: 7h vaihto Gatwickillä, mutta se oli ihan oma vika.